Viimeisen lomapäivämme kunniaksi eilen paistoi aurinko niin komeasti, että lähdin pojusen kanssa uimaan. Tänä kesänä emme vielä koti-Suomen vesissä ole uineetkaan. Omaa pitäjäämme ei ole liiemmin siunattu luonnonmuovaamilla uimapaikoilla, joten suuntasimme naapurikunnan puolelle. Matkaa meiltä tälle ihanalle luonnontilaiselle järvelle on yli 30 kilometriä, mutta jokainen metri on sen arvoinen. Täällä on meidän sukumme käynyt uimassa nyt jo neljän sukupolven ajan, vaikka emme omista senttiäkään rantaviivaa. Hiekkapohjainen matala järvi kun on pikkupojalle ja äidillekin vallan passeli.
Nyt on sitten palattu arkiseen arkeen, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä. Ja ennen synkkää talvea on kuitenkin luvassa pirteä ja värikäs syksy. Kyllä me jaksamme, eikös vain?
Just like to celebrate the end of our holiday the sun decided to shine hole day yesterday. Me and the little boy decided to go for a swim. Our city is not blessed with natural swimming spots so we headed out to the city next to us. It takes about half an hour to drive to the lake but it's worth every minute. Our family has swam here for 4 generations now although we don't own a single meter of shore line. The lake with it's shallow sandy base is perfect for the little one and also the mother.
Now it's back to normal life but luckily summer isn't over. And before the cold and dark winter we still have a colorful and warm autumn ahead of us. We'll certainly manage or what do you think?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti